Käylänkoski | 22.6.2012 20:00

Jokavuotinen Kuusamon kalareissu lähenteli valitettavasti loppuaan. Viimeisenä iltana, juhannusaattona päätimme kuitenkin vielä lähteä illaksi Käylänkoskelle kaloja härnäämään. Takana oli jo viikko Ylä-Kitkalla kalastelua. Saaliina kymmeniä harjuksia, paljon alamittaisia taimenia ja useita mittataimenien karkuutuksia. Vesi oli joella todella korkealla. Paikallisten mukaan ainakin viiteen vuoteen korkeimmillaan tähän aikaan vuodesta. Koskelle saavuttuani laitoin välineet kuosiin. Toisen hiukan vahvempaan vapaani kiinnitin perhoksi chinchilla -zonkerista tehdyn streamerin. Noin 50cm zonkerin yläpuolelle kiinnitin lyhyeeseen sivutapsiin kuulapäisen ja vihreän larvan. Muutama hauli painoksi perukkeeseen ja ensimmäinen setti oli valmis. Toiseen kevyempään settiin laitoin pintaperhon ohueeseen perukkeeseen. Ensimmäisen viiden minuutin aikana sain ylös muutaman alamittaisen ja yhden 35cm pitkän harjuksen, jotka saivat samantien vapautensa. Siiryin uittamaan streamerpakettia käylänkosken kalastuslaiturille ja sain juuri heitettyä lyhyellä siimalla streamerin herkullisesti pienen kivikon "niskalle", kun hopeinen hahmo lähti seuraamaan perhoa ja samassa vapa taipui mutkalle. Kala hyppäsi komeasti ilmaan ja tulkitsin sen hyvänkokoiseksi taimeneksi. Kala ui kymmenisen metriä jokea ylöspäin, samalle paikalle mistä se oli koukun huuleensa saanut. Hetken virrassa paikallaan jurottuaan kala lähti kohti alavirtaa, samalla juoksin itse kalan perässä laituria alas. Kala pysähtyi noin laiturin puoliväliin rauhalliseen virran kohtaan, josta sain sen napattua haaviini. Vihdoin!!! Olin erittäin huojentunut, että sain kalan ylös, sillä olin viikon aikana onnistunut karkuuttamaan kovassa virrassa jo neljä isohkoa taimenta. Nyt haavissa lepäsi melkein kirkas Kitkajärvestä koskeen laskeutunut taimen. Laskin vavan laiturille kastelin käteni pidin kalaa haavissa ja mittasin sen "ilmassa", sillä en halunnut laskea sitä laiturille pomppimaan ja rikkomaan limapintaansa. Valitettavasti mitta näytti 45cm. Viisi senttiä uupui virallisesta alamitasta. Mutta ei se mitään, olin iloinen, että ylipäätään pääsin tappelemaan tuollaisen kalan kanssa. Väkäsetön streamer -koukku kalan huulesta irti ja taimen takaisin omaan elementtiinsä. Vaikka kala olisi ollut mitallinen, en luultavasti olisi ottanut kalaa ruokakalaksi, sillä luonnontaimenet ansaitsevat mielestäni aina vapauden. Loppuillasta sain pinturilla vielä useita harjuksia, joista otin yhden mitallisen ylös ja halstrasin sen Käylänkosken laavulla, hiljenevässä illassa ruuakseni. Aurinko paistoi himmeästi pilvien välistä, usvan noustessa kosken pinnalle ja samassa komea taimen hyppää virran reunalla. Juuri silloin mielestäni ilmassa oli sitä juhannuksen taikaa. Ja varma on, että tulen palaamaan aina uudestaan ja uudestaan Kuusamoon ja Kitkajoelle.




Arttu