Reissukalastajan talvimatka Inarin ja Utsjoen maisemiin.
Perinteistä perhokalastusta jään alta. Pyyntivälineenä minulla toimi ainoastaan 10# musta leach, joka oli sivuperukkeessa ja pääsimassa 4g puntti, eikä mitään toukkaa tai matoa. Viimevuoden reissun hartiakivut olivat historiaa, kun kimpassa hommattiin Moran moottorikaira. Kyllä oli ilo porata metriseen jäähän reikiä!
Ensimmäisenä päivänä mentiin Kaamasjoelle ottamaan ”löysät pois”. Vartin pilkkimisen jälkeen meillä oli jäällä 14 harjusta joista suurin painoi 1020g ja kaikkien yhteispaino oli 9360g! Hirvittävä aloitus!!!
Toinen, kolmas ja neljäs päivä olikin sitten yhden kalan päiviä vaikka kierrettiin monta joen monttua ja muutama järvi. Kerran iltakalalla, ensimmäisestä päivästä tutulla paikalla, tuli tosi yllätys – siika 1080g ja muutama lähes samoja kokoja olevia Harreja.
Viimeisenä kalastuspäivänä Poromies Jorma vei meidät Utsjoen puolelle. Jorma aurasi omalla kelkallaan jälkeä meille. Seitsemän kilometrin päässä lähtöpaikasta meidän Lynx sitten päätti päivänsä ja hirtti kiinni. Päätettiin jättää kelkka siihen odottamaan jäljen jäätymistä ja siirsimme reen Jorman kelkan perään ja ukot kyytiin. Tammukkalamella odotti vuorostaan erittäin iloinen yllätys. Jäälle nostimme läjäpäittäin tammukoita. Ja jos joku epäilee niiden olevan taimenen poikasia, niin erehtyy. Mika tiesi entisen työkaverinsa tutkineen nimeltä mainitsemattoman organisaation palveluksessa ko. lammen kalakannan ja se on täysin oma kantansa, että epäilijöille se siitä. Mika selitti minulle Mökillä suurennuslasin avulla tuntomerkit, jotka selviää vain avatusta kalasta.
Viimeisenä reissupäivänä Jorma haki heinäpaalinkuljetuslevyn ja sillä rikkoontunut kelkka tuli tunturista helposti.
Emme ikinä ole saaneet tämmöisiä saalita! Kiitokset kalakavereilleni Ollille ja Mikalle sekä poromies Jormalle joka selitti kaatoryyppyjen tarpeellisuuden :D
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?