Krka, Slovenia | 21.5.2013 13:00

Aamu koitti, heräsin aikaisin ja lähdin ajelemaan ja katselemaan kalapaikkoja Krkalta kameran kera.

Kävin samalla rundin myös Radescica-jokea katsomassa, joka on Krkan sivuhaara, mielenkiitoisen näköinen pätkä, vesi oli juuri sellaista jännän turkoosia, kuin Krkallakin, silti ollen kirkasta ainakin näin suomalaisessa mittapuussa.
Hyvä meininki sinällään, päivä oli kaunis kuin mikä, mutta lämpötila silti sellainen maltillinen +20 astetta.
Radescicalta en bongannut kaloja pahemmin muualta kuin Podturn pri Dolenjska Toplicahin kupeessa sijaitsevasta alkupoolista, jossa kohtaa vesi pulppusin maan uumenista pieneen lampeen.

Unohduin tähän kulmille ihmettelemään komeaa hatchiä ja kuinka kalat kuin jokaisen kalamiehen unista tanssahtelivat suorastaan ilmassa pörriäisten kimppuun hienojen molskahduksien saattelemana, onnistuin muutaman komean otoksenkin nappaamaan kellon ollessa jotain paikallista aikaa 9.30. Katselin touhua kuin transsissa innosta puhkuen kamera laulaen.

Vähintäänkin tässä kulmilla alkoi iskeä polte päästä itse vispaamaan perhoja kalojen eteen. En ajatellut tuhlata aikaani etsimällä Radescican luvan myyjää, kun en tiennyt tarkemmin paikkojen sijainteja (vaikka osoitteet olin netistä käyny kurkistamassa ja kuvannut kännykkään).

Kävin kurkkaamassa paikkoja Krkan yläosissa, jossa 1 peura säikäytti minua hieman, kun olin itse säikäyttänyt sen hiipimällä ihan sen viereen huomaamatta.

Kaloja oli jonkin verran sielläkin liikkeellä, vaikeissa paikoissa kuitenkin. Paikallistin muutamia kaloja ennen kuin lähdin ostamaan lupaa ja katselin missä oli paikat varattuna.

Edellisen kalastuskerran kalapaikka oli vapaana tälläkin kertaa, mukavasti pintomisia.

Pysäköin auton talon pihaan johtavan tien laidassa olevaan syvennykseen ja kysyin varovasti isännältä (joka juuri niitti rikkakasveja viikatteella), saanko pysäköidä siihen ja lupahan sieltä lohkesi, vaikkei yhteistä kieltä oikein löydettykään.

Peräkonttiin istumaan ja vaatteet vaihtamaan kahluuvermeisiin.
Taas tuntui olevan ”kiven alla” Krkan kalat, muutama tärppi tuli ja pintomiset upean hatchin ja kauniin kelin saattelemana tekivät kalastuksesta mielekästä, vaikkei saalista tullutkaan.

Ainakin yhden kalan säikäytin pois tekemällä liian rivakan vastaiskun, jolloin jäin nuolemaan näppejäni totaalisesti.

Joka puolella läiskyi kun kalat napsivat pinnasta jotain, en vain löytänyt itse sitä oikeaa perhoa siihen tilanteeseen ja homma kuivui siihen, vaikka siinä monta tuntia jaksoikin kalastella sitä yhtä osuutta ylös ja alas (muistaakseni jossain Marinca Vas:sin tienoilla).

Jossain vaiheessa totesin, ettei tästä paikasta taida minulle kaloja siunaantua ja suuntasin Krska Vasin kylään aivan Trgovina Misan kupeeseen (josta kalalupanikin ostin).
Kalastelin sillan yläpuolella hetken, tuloksetta ja hieman yleisöäkin houkutellen.

Hiljaista oli, joten päätin vielä kerran käydä kurkkaamassa yhtä sillan kuvetta Velike Lesen tienoilla, jossa oli paikallisia muutama aamupäivän aikaan.

Nyt paikalla ei ollut enää ketään ja virittelin perhoa kiinni laskevan auringon saattelemana, kokeilin vähän kaikennäköistä siivekästä kun kalat napsivat innoissaan pinnasta jotain perhosia.

Vanha oliivirunkoinen mayfly-kopio oli aika kova sana jälleen kerran, sillä napsahti mukavan pirteä kirre koukkuun ja ylöskin asti.
Krkalla kun ei ole alamittoja, niin n. 30cm kirjolohi pääsi pannulle lasten ja kalastajan iloksi, olihan Krkan 0 saatu poikki, edellisreissun kalapäivä Krkalla on edelleenkin ainoa päivä kun en ole Sloveniasta kalaa saanut.

Muutama heitto vielä ja pari ohi mennyttä iskua ja olin saanut tämän luottoperhoni puskaan tavoittamattomaan paikkaan ja sinne se sitten jäikin.

Peruuketta meni sen verran, että uutta joutui virittelemään ja samaan suuntaan olevaa perhoa ei ollut kuin oliivirunkoinen isohko klinkki.

No, se kiinni ja virpomaan, muutamia ohi-iskuja tuli taas ja sitten mosahti isompi veijari perhon kimppuun, tunsin vavan taipuvan ja olin hetken aikaa onnen kukkuloilla, kunnes perho pääsi irti.

Vauraampi kala sitten veti koukkua vähän matkaa suoremmaksi ja pääsi jatkamaan eloaan rauhassa.

En tiedä mikä kala oli kyseessä kun se oli kuitenkin melko pitkän matkan päässä minusta, tämä jäikin sitten viimeiseksi kunnon tapahtumaksi sille päivälle.

En enää muista, tuliko tärppejäkään enää tämän jälkeen kun harmitti niin vietävästi.

Koetin aktiivisina pysytteleviä kaloja vielä narrata perholla, tuloksetta kuitenkin ja annoin vasta periksi kun alkoi olla liian pimeää edes perhoja vaihtaa.

No, kala mukaan ja siitä sitten kämpille esittelemään tyytyväisenä kalaa, joka katkaisi nollan Krka-joella.

Loppuilta sitten sujuikun, kun kamppeet laittoi kuivumaan ja siitä sitten kilistelemään vaimon ja anopin kanssa Lambruscoa, sekä pelaamaan Canastaa (meidän vakiokorttipeli aina reissun päällä).
Lapset onneksi olivat jo nukkumassa kun tulin kämpille ja sain siinä pelin lomassa syödä lämmitettyä ruokaa, joka oli jälleen kerran oikein maittavaa.