Sava Bohinjka, Slovenia (kalastusinstituutin alue) | 23.5.2013 08:30

22.5 kauppareissuseikkailun jälkeen ehdin onneksi käydä pyörähtämässä Fauna Bledillä.

Tarkoitukseni oli hakea sieltä tuoreita perhoja ja vinkkejä Krkalle seuraavaa kalastuspäivää varten.

Kaupassa silloin palvellut Matej kysyi minulta, että miksi menisit Krkalle, Sava Bohinjkalla on vesi hieman korkealla, mutta kirkasta. No tuli sitten ostettua hymyssä suin lupa Sava Bohinjkan instituutin alueelle, Matej suositteli sinne menoa minulle jo edellisellä reissulla 2011.

Kauppa oli menossa kiinni ja Matej pyysi tulemaan aamulla (hänellä oli kiire postiin), jotta hän voisi antaa käsin tehdyn kartan ja siitä näyttää alueet, joista kannattaa kalastaa.

Tein eväät edellisenä iltana valmiiksi ja pakkasin ne valmiiksi autojääkaappiin. Ajattelin että voin käydä matkalla jossain vaikka syömässä, jos siltä tuntuu.

Taas oli n. 100km:n ajo edessä (aamupalan syöminen matkalla sai senkin ajan humpsahtamaan hetkessä), matka tosin sujahti n. 50minuutissa ja olin Fauna Bled kaupassa melko lailla tasan klo 8.00.

Sain kartan kouraan ja vinkkejä, miten valita perhoja eri kellonaikaan ja milloin aloittaa pinturitouhu. Matej sanoi, että kannattaa aloittaa kalastus Log V Bohinjin sillan kupeesta. Myöhemmin kun keli lämpenee, olisi hyvää kalastusaluetta entisellä Trophy zonellakin, joka on Nomenjin kylästä hieman alaspäin Sava Bohinjkan ylittävälle maantiesillalle oleva alue.

Nymfeillä kannattaisi aluksi kalastaa arviolta klo 11 asti, josta eteenpäin pintureita, emergenttejä ja pientä caddis-karvaista mayfly-jäljitelmää kehiin.

Saavuin jossain 8.30 tienoilla Login sillan kupeessa olevalle pysäköintipaikalle.

Kamppeita pukiessani meinasin ns. repiä pelihousuni, kun huomasin että kahluukengät olivat unohtuneet n. 120km:n päähän kuivumaan.
Noh, pikaisen päätöksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että pakko uhrata lenkkarit, onneksi mukana olevat lenkkarit olivat siniset, joten kastuminen ja pesu ei sotke lenkkareitani.

Mulla kun ei ole kahluusauvaa niin se sitten tiesi tosin liukkaampaa ja varovaisempaa kahlaamista.

Mestoille oli jo ehtinyt 2 italialaista vaihtamaan kamppeita, menikin piru vie Matej lupailemaan, että rauhassa saat kalastaa ;) .
Toinen heistä meni vastarannalle ja toinen jäi samalle puolelle kuin minäkin.
Itse aloitin kalastamisen nymfiä uittamalla alavirtaan sillan tolpan kupeesta, olin paikallistanut arviolta 50cm:n kalan tolpasta vähän matkaa alaspäin ja pakkohan sitä oli kokeilla.

Jonkin aikaa ronkittuani ja katseltuani vastarannalla kuinka italian poika kiskoi kalaa ”kaksin käsin” (eli vähän väliä oli kala kiinni). Tässä kohtaa tuli taas mieleen, ettei noita italian perhokalastajia turhaan kiitellä koviksi kalamiehiksi.

Jostain syystä mulle ei yleensä kaloja osu kohdalle, jos muita on läsnä.

Kalastuksenvalvoja tuli sopivasti paikalle tarkistamaan luvat, kun olin kömpinyt ylös joesta.

Valvoja kyseli, onko ensimmäinen kertani joella. Kerroin valvojalle, että ei ole ensimmäinen kerta, mutta tällä alueella ensimmäinen kerta, kokemusta oli jo Bohinjin ja Bledin alueista.

Valvoja suositteli minulle aluetta Nomenjin kylän kohdalta alaspäin. Neuvon saatuani suuntasin sinne.
Maanviljelijöiden tietä pitkin ajettuani tien päässä oli tosiaan pieni parkkilevennys, jossa oli 1 auto jo parkissa. Pysäköin siihen viereen ja otin vavat täyspitkänä taas kyydistä, onneksi autossa on tilaa niille .

Pysäköintipaikalta oli lyhyt kävelymatka kevyen liikenteen sillalle, josta pääsi nätisti Sava Bohinjkan ylitse.

Kurkistelin sillalta ja rannalta, missä niitä kaloja luuraa. Löysin pari nättiä akanvirtapaikkaa ja niiden vieressä olevaa syvempää monttua, joissa näkyi kaloja.

Toinen paikka oli jumalattoman syvän montun kohdilla ja virta toi siihen kohti kaikki mahdolliset roskat. Pari heittoa mun jääräpäisyyteni vaati, osoittamaan ettei siinä kannata kalastaa (roskaa vain koukussa, ei muuta).

Siirryin sillan alapuoliselle osuudelle, josta pääsi kahlaamaan jokeen, eikä tarvinnut rannalta ronkkia turhan päiten.

Pelotin muutaman kalan tietysti veteen mentäessä, mutta se oli joko se tai sitten jätettävä kalastus tässä paikassa väliin.

Ensimmäinen kala haksahti hetken heittelyn jälkeen mustapäiseen, kutakuinkin mustavalkoiseen nymfiin, ensimmäinen saaliskala oli jotain 25cm kulmilla oleva kirre, pirteä kaveri oli kun jaksoi pari kertaa hypätä oikein kunnolla ilmaankin. Nopea uitto vierelle ja hymyssä suin koukku pois suusta, lähtee aika sutjakasti kun ei ole väkäsiä saa olla koukuissa tälläkään joella.

Seuraavaksi päätin että kohta otetaan pinturia käyttöön, kun alkoi näkyä pinta-aktiivisia kaloja.
Sillalta paikallistamani montun kupeessa kalat kävivät kurkkimassa tarjouksiani, mutta mikään ei niille kelvannut, ei pinturi, eikä nymfikään.

Sidoin kiinni Fauna Blediltä suositellun pinturin, jolla aloin ronkkimaan penkkaa ja tuon montun jälkeen, sieltä syöksyi kirre nro 2 perhoon yhden kiven kupeesta. Ei ollut kovinkaan iso, joten nopea koukun irrotus ja hatun nosto sillekin.

Sitten tuli taas aika minun aloittaa oma showni, eli jotain siinä säheltelin ja sain perhon puuhun kiinni, sieltä siimat irti kiskottuani sain siimat sopivasti solmuun (luoja vaan taas tietää miten).
Perho meni omaa kyytiään alavirtaan ja siinä sitten oikaisin solmut siimasta.

Lopulta kun siimasoppa oli oikaistu, kiskoin siimoja sisään seuraavaa heittoa/perhon tarkastusta varten, huomasin että siellähän oli kala kiinni.
Mukavan pirteä kaveri se olikin, se yritti kovasti mennä karkuun omia teitään, mutta koska kyseessä ei ollut mikään jättiläinen, vedin sen kylmästi pinnalle ja siitä viereen, jossa nopeasti totesin sen olevan elämäni ensimmäinen kunnon harjus 30+ cm, upea kala ja totaalinen vahinko samaan aikaan.

Samassa vasta puupäässäni tapahtuneen raksutuksen jälkeen totesin että tuolla kovemman virran laidalla kieltämättä näkyy kovasti kaloja muistuttavia tummia hahmoja.

Koska virta oli todella kova, vaihdoin raskaan oliivinvihreän nymfin siiman päähän, jotain oliivin vihreää se taisi olla ja kuparipäällä varustettu. Ensimmäinen heitto virtaan ja jossain välissä alasvirtaan uidessaan oli kirre napannut sen suuhunsa ja siitä sitten sai uitella Savan 3. kirjolohen vierelle ja vapautettavaksi, kalastelin alavirtaan päin samaa aluetta tuloksetta ja palasin vielä tarjoamaan perhoja montun ympäristössä päivystäville kaloille, saamatta kuitenkaan saalista.

Ylhäällä oli joku paikallinen ”persaukinen” ukko perheineen (ajeli CL 600 mersulla, uusin korimalli). Siinä se jotain naureskeli ja höpötteli sloveenin kielellä, vaimo toimi tulkkina.

Ukko kyseli kalastuksesta ja kerroin, että 4 kalaa on tullut tähän mennessä tästä kohtaa.

Muutaman sanan vaihdettuamme suuntasin autolle ja nokka kohti Trophy Zonea.

Trophy Zonella oli joku saksalainen pyörähtämässä autolla, vissiin tarkistamassa vesitilannetta.

Saksalaiset jatkoivat matkaa ja lähdin itse katselemaan, missä päin niitä kaloja liikkuu ja on passissa.

Löysin hienoja paikkoja, puskien kupeita ja puiden alusia, joissa oli hienoja petoja, muutamia katseenvangitsijoitakin jopa (50+cm kaloja).

Vesi tosin oli niin korkealla, että voimakkaaseen keskivirtaan vuotavilla housuilla kahlaava kalamies kastui totaalisesti sisäkautta. Välillä tuntui, että virta vie voiton, onneksi ei kuitenkaan vienyt, vettä tosin tihkui housuihin tasaista tahtia.

Totaalinen apina olin kun kahlasin virran poikki, komeita kaloja löysin tosiaan, mutten ainuttakaan hyvää paikkaa, josta niitä olisin saanut kalastettua. Vastarannan kävely kääntyi kaadetun metsän myötä metsurin kävelyksi rankojen päällä tasapainotellen. Samalla etsin epätoivoisesti ylityspaikkaa välillä uskoni siihenkin menettäen. Jotain kajakkihemmoja meni lauma ohitseni, kuulosti saksalaisilta. Ajattelin jo, että pyydän apua joen ylitykseen.
Samalla totesin, että mun saksan taidoilla on paree olla ihan hiljaa (en osaa sitä juuri lainkaan, kun en ole koskaan sitä lukenutkaan).

Jatkoin matkaa virtaa alaspäin ja etsin ylityspaikka, kunnes sellainen vihdoin aukeni. Ranta oli tarpeeksi matala kahlata, kun nosti liiviä hieman ylöspäin.
Virta oli taas voimakas keskemmällä jokea, jonkin verran kengät lipsuivat pohjaa pitkin pyöreiden kivien pettäessä altani.
Pääsin kuitenkin ylitse, tien puoleinen ranta oli myös syvä, mutta virta oli maltillinen ja siitä pääsi nätisti sitten rantautumaan.

Totesin siinä samalla, että trophy zonella kahlaaminen korkealla vedellä ei ole kovin tervettä.
Suuntasin takaisin autolle, otin hörpyn vettä ja lähdin ajamaan alaspäin joen suuntaista soratietä pitkin.
Pääsin tien ”päähän”, josta kuitenkin jatkuu vielä pidemmälle entistä kapeampi tie.

Tuuli oli yltymään päin ja pinturi puuha alkoi olla koko ajan hankalampaa. En kuitenkaan käyttänyt nymfiä vaan ronkin pinturilla kaloja, jotka kävivät napsimassa välillä jotain pinnasta.
Vastarannalla oli muutama hyvä paikka, joissa kalat ”mellastivat”.
Yhteen virran jakaantumispaikkaan oli ajautunut isompi puu ja se muodosti kivisärkän kanssa sopivan akanvirran, jossa näkyi kaloja.
Nakkelin akanvirtaan caddis-karvalla höystettyä pinturia, joka oli pääosin ruskea, perä oli kirkkaan punainen. Tähän perhoon nappasi puun kupeesta 2 kirjolohta muutamalla heitolla, nopeat irrotukset ja kalat jatkamaan kasvamista.

Tuuli häiritsi jo heittoa paljon, joten lähdin alaspäin etsimään parempaa paikkaa, jossa olisi tuulensuojaa enemmän. Tämä alue tosin oli kuin monella Norjan joella, eli rannat kivikkoiset ja puut kohtuu kaukana rannasta. Löysin yhdestä monihaaraisen virran kohdasta pari pinta-aktiivista kalaa, jotka eivät kuitenkaan kelpuuttaneet mitään niille tarjoamaani perhoa.

Jatkoin matkaa samoilla kulmin edelleen itsepäisesti pintaperholla ronkkien, vähän matkaa alavirtaan oli pieni sivu-uoma, josta nappasi pieni harjus pinturiini.

Pikkuinen sai sitkeydellään hymyn huulilleni ja sitten taas nopeat rituaalit ja kaveri kasvamaan.

Jatkoin taas alavirtaan päin ja seuraava kala oli pikkuhiljaa tähtäimissä ja nappasikin taasen kirre lyhyen ronkkimisen jälkeen (tuuli vei välillä perhoa ties minne).
Nopea vapautus ja suunta kohti alavirtaa, suurin osa kaloista jotka näin, eivät olleet perhostani moksiskaan.
Hetken päästä nappasi vielä yksi kirre tyytyväisenä perhoni, lyhyen mutta epäreilun taiston jälkeen kala oli vieressäni ja sain sen vapautettua.
Jatkoin samoilla kulmilla ison puun ympärille asettuneiden kalojen narraamista, mutta enää ei yksikään edes kummemmin seurannut perhojani ja tuulikin ”auttoi” päätöksentekoa, kun perhot pariin otteeseen napsahtivat suoraan mua päin. Katsoin kelloa ja päätin antaa periksi.

Nokka kohti Krkaa, saalis oli siis 7 kirjolohta ja 2 harjusta ihan ok saldo pintureilla, vaikka tuuli sotki touhua melkeinpä aamusta alkaen.

Matkalla päätin kuitenkin vielä käydä kokeilemassa rautatiesillan jälkeen olevaa paikkaa, joka on hieman kanjonimainen, jyrkähköä polkua alas ja ei kun kalaan. Olin paikallistanut ylhäältä käsin muutaman kalan alhaalla rannassa, ronkin hieman nymfillä ja pinturillakin, tuloksetta tosin.

Taisi mun kompurointia lähteä kalat karkuun ja keskemmällä virtaa uineet kaverit eivät oikein innostuneet mistään tarjoamastani, joten saldo säilyi samana.

Kalojen haluttomuuden huomattuani totesin, että voisin vaikka suunnata kämpille, kävin vielä katselemassa joen toista rantaa kulkevalta tieltä paikkoja valmiiksi ja spottasin muutaman kunnon kalan, osa niistä kävi pinnassa syömässäkin.

Katselin hetken niiden käyttäytymistä ja jatkoin matkaa. Pitkä päivä oli taas takana, pimeys pikkuhiljaa laskeutumassa. Paluumatkalla tuli todellakin pimeää, matka sujui taas nopeasti musiikin siivittämänä.