Muuramenjoki (Muurame) | 14.7.2015 17:00

Ensimmäinen kerta Muuramenjoella. Luvat varasin pari päivää aiemmin ja tilaa oli hyvin. Parkkipaikalla klo 14 aikaan tapasin toisen joelle tulleen perhostelijan ja vaihdoimme kuulumisia ja perhovinkkejä.Kalastuksen aloitin hieman puusillan yläpuolelta mustalla leechillä ja kahdella pienemmällä uppoperholla ja lähdin etenemään kohti palolaitosta alavirtaan. Palolaitokselle asti päästyäni ei ollut ollut ainuttakaan tärppiä. Toinen perhostelija kertoi syönnin olleen hänelläkin huono.

Lähdin kokeilemaan ylöspäin kohti kivisiltaa ylemmän rauhoitusalueen rajalle asti, jossa kuulemma oli joku kirre käynyt näköetäisyydellä. Hiljaista sielläkin oli. Vaihdoin litkan päähän pinkin leechin ja lähdin kokeilemaan kivisillan kohdilta. Autosillan alle ylävirtaan heittäessä näin hyvän kokoisen kirren tulevan katsomaan pinkkiä leechiäni, mutta kääntyi muutamaankin kertaan aivan läheltä kuitenkin pois. Kokeilin heitellä vielä vähän aikaa sillan alle useammallakin erilaisella perholla ja myös sillan yläpuolelta, mutta ei tullut tärppiä.

Tässä vaiheessa olin ollut joella jo lähemmäs kuusi tuntia ilman yhtäkään tärppiä. Kaiken kukkuraksi pohjaan kiinnittynyt perho sai vauhdilla irrtotessaan aikaan sellaisen siimasopan, että jouduin vaihtamaan koko perukkeen. Hermoja kiristävän solmimisen jälkeen lähdin kokeilemaan maantiesillalta alaspäin kohti kivisiltaa keltamustalla ampparileechillä ja mustalla kuulapääpupalla ja superpuppanilla. Noin puolessavälissä matkaa tuntui siimanpäässä mukavat potkut. Hetken taisteltuani sain kalan haavittua. Kirjolohihan se siinä. Mittaaminen kertoi kalan olevan 45cm ja 1,3kg. Kala repussa jatkoin alavirtaan ja parinkymmenen metrin päässä edellisestä paikasta siima kiristyi jälleen. Tälläkertaa jouduin väsyttelemään kalaa hieman kauemmin ja se tuntui ampaisevan aina viimehetkellä kauemmas. Lopulta sain kalan haavittua puolitunaroiden rantamudasta. Kirjolohi jälleen, tosin hieman edellistä isompi (50cm, 1,7kg). Hommahan näytti alkavan sujumaan.

Lähdin kalat mukana rantoja pitkin kohti parkkipaikkaa. Puusillalla törmäsi perhomieheen johon tutustuin päivällä. Hän kertoi saaneensa vain muutaman sormen mittaisen taimenen. Vaikka kello alkoi olla jo jälkeen yhdeksän, päätin vietyäni kalat kylmään lähteä vielä joelle haistelemaan alkavaa yötä. Kokeilin nyt hitaasti virtaavaa pätkää palolaitoksen alapuolelta. Näinkin muutaman harrin käyvän pinnassa vähänmatkan päässä, mutta en niitä tarjoamillani pintaperhoilla saanut ottamaan.

Pimeän tullessa pakkasin kamppeet autoon ja lähdin väsyneenä, mutta lopulta tyytyväisenä päivään, kohti kotia. Ensimmäinen kerta Muuramenjoella oli antoisa ja tulen varmasti uudestaankin.