Iltapäivällä, heti kun keli parani, niin pakko se oli lähteä riekonkoskelle. Luvat essolta ja kalaan. Paikan päällä kamppeita viritellessä, huomasin vedenkorkeuden nousseen todella korkealle (perhanan sateet!). No, siinä ensin tinseliä kiinni ja yläkoskea koluamaan. Niska ja koski oli todella vaikea kalastaa näin korkealla vedellä, joten enpä viihtynyt siinä kovin kauaa. Takaisin siis kodalle, ja litkaa vääntämään. Larva ja pupa kiinni ja pikku-uoman siinä kalastin kokonaan läpi, ainoastaan yksi karkuutus (ehkä juuri ja juuri mitallinen). Siinä meni sitten pari tuntia ilman mitään tapahtumia. Eikun makkaran paistoon. Siinä hetken tuumailin, ja lähdin kohti alakoskea, jossa en edes yrittänyt kalastaa, koska vesi oli liian korkealla näin pienelle jannulle 8) Sitten suvantoon vaan lirkkimään, simppu kiinni ja aivan pohjan tuntumassa uittelua. Siinä jokin kävi yhden kiven takana tökkäämässä simppuuni. Muita tapahtumia ei sitten enää tullut, ja alkoi pikkuhiljaa taas olla nälkä, joten eikun vaan syömään. Ruokatauon jälkeen tulin samoille pelipaikoille, ja pistin mustan streamerin kiinni, uitin ihan pinnassa saman kiven taakse, jossa oli simpussani joku tökkinyt, ja kunnon loikalla hyppäsi taimen perhoni perään. Siinä hetken väsyttelin, ja suhteellisen pulska istari oli haavissa. Siihen oli hyvä lopettaa kalastus, kala kylmäksi ja eikun nukkumaan.
Olethan tutustunut Perhorasian sääntöihin?